Dallas Buyers Club (2013) ***½

Dallas Buyers Club rakentuu teksasilaisen sähkömiehen, Ron Woodroofin, suuren elämänmuutoksen ympärille. Viinan, huumeiden ja vapaan seksin välillä sukkuloiva mies joutuu pysähtymään, kun hän saa kuulla olevansa HIV-positiivinen. Homofobisella päähenkilöllä alkaa väsytystaistelun rinnalla ankara itsetutkiskelu, kun 1980-luvun alkupuolella taudilla oli potilaat automaattisesti miesten väliseen seksiin yhdistävä maine. Hän imee joka puolelta tietoa kehitteillä olevista lääkityksistä myös liittovaltion hyväksymien reittien ulkopuolelta ja päättää lopulta kulkea omaa tietään. Parasta elokuvassa on kuitenkin sen hienovaraisesti käsitellyt homokonnotaatiot – monet viitteet iskevät päin pläsiä, mutta todelliset osumat ladellaan salakavalasti. Woodroof ei lopulta voi kuin antautua ja muuttaa mieltään.

Matthew McConaugheyn matka romanttisten komedioiden kultapojasta kohti vakavaa luonnenäyttelijää on viimeistään nyt saavuttanut määränpäänsä. Metodin omakseen ottanut ja tätäkin elokuvaa varten yli 20 kiloa laihduttanut McConaughey on pyrkinyt uuteen imagoonsa määrätietoisesti ja vaikka matka on ollut kuoppainen (esim. täysin sosiopaattinen julmurihahmo epäonnistuneessa Killer Joe -elokuvassa), se on kannattanut. Amerikkalaisesti ikonisella mittarilla tämä näkyy Oscar-ehdokkuudella tämän elokuvan miespääosasta. Liioin ei ole ihme, että miessivuosan ehdokkuudesta taistelee Jared Leto, joka viiden vuoden tauon jälkeen tekee paluun valkokankaalle upeasti tulkitun transvestiitin hahmossa. Molemmat miehet uivat syvälle hahmojensa nahkoihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *