Suzanne Collinsin kirjatrilogiaan perustuva neljäosainen elokuvasaaga on ehtinyt perinteisesti hankalaan toiseen osaan. Perusteettomasti Oscarin vuosi sitten napannut Jennifer Lawrence nähdään Katniss Everdeen -sankarittarena, joka saa hahmoon enemmän sävyjä kuin ensimmäisellä yrityksellä ja elokuvan poljento on muutenkin luontevampaa. Taustatarina on kiinnostavampi ja aiempaa monipuolisempi, mutta kuitenkin elementtejä käsitellään hallitusti. Amerikkalaisen fiktioperinteen tavoin leffa nojaa vahvasti eteenpäin ja myös etenee sujuvasti, kunnes loppu töksähtää seinänä vastaan kuin pahimmassa tv-sarja-cliffhangerissa konsanaan. Seuraavaa osaa tosin ei jää odottamaan läheskään samalla mielenkiinnolla kuin laadukkaiden tv-sarjojen viikkoa myöhemmin paljastuvaa jatkoa.

En ole kirjoja lukenut, joten en tiedä missä määrin lavemmalti pohjamateriaalia oli käytettävissä, mutta elokuvan pohjalta voisi kuvitella, että eteenpäin hypitään hurjaa vauhtia. Se ainakin selittäisi täysin päättömät juonenkäänteet ja nälkäpelin sääntöjen olemattomuuden – suurin osa kuolemista tuntuu tapahtuvan pelintekijän asettamien mahdottomien haasteiden johdosta. Ensimmäisessä osassa osallistujien keskinäinen mittelö näytteli suurempaa roolia ja kuvittelin sen olevan jutun pointti ylipäänsä.

Mikäli tapahtumien kiirehtimisen syy on elokuvan rajallinen pituus, se korjautunee viimeisen eli kolmannen kirjan kohdalla, joka on nykyisen rahastustrendin mukaisesti jaettu kahdeksi erilliseksi elokuvaksi. Ulkoelokuvallisista syistä oman kysymysmerkkinsä peliin jatkon kannalta heittää myös 3.2. elokuvamaailmaa riepotellut uutinen Philip Seymour Hoffmanin surullisesta kuolemasta huumeiden yliannostukseen. Hoffman oli ilmeisesti viimeiseksi jäävänä roolinaan viimeistelemässä pelintekijän kohtauksia seuraavan Hunger Games -elokuvan kuvauksissa. Hahmon tulisi kuitenkin esiintyä myös saagan viimeisessä osassa.