Author Archives

by

Johnny English Reborn (2011) *½

Vain vaivoin onnistuin katsomaan tämän elokuvan loppuun asti. Elokuva on James Bond -parodia, joita on nähty riittämiin. Vähintään yhtä paljon on lainattu Naked Gun -elokuvista. Jostain käsittämättömästä syystä niiden paras anti, verbaalinen kikkailu, on kuitenkin sivuutettu täysin. Leslie Nielsenin tavaramerkki oli kivikasvot – ja katsojat ulvoivat naurusta. Rowan Atkinson kääntää asetelman ympäri. Elokuvan sivuosahahmot seuraavat nimiagentin ikävystyttäviä toilailuja naamat peruslukemilla. Heihin katsojan on sinänsä helppo samaistua. Onkin vaikea ymmärtää, miten The Wire -sarjan loistava Dominic West tai King’s Speechistä Oscar-ehdokkaana ollut kuvaaja David Cohen lähtivät tähän mukaan. Rahasta?

by

Varasto (2011) ***½

Odotuksiani parempi musta komedia. Kirjaa en ole lukenut, mutta nokkelasta dialogista lie alkuteosta kiittäminen. Dialogi ei kuitenkaan olisi mitään ilman tekstin tulkitsijoita. Ja kun on kyse elokuvasta, tulkitsijat ovat sen tärkeimmän, eli rytmin suhteen jälkituotannon armoilla. Taru Mäkelän – leikkaaja itsekin – saksikäsi Tuuli Kuittinen on kuitenkin hoitanut hommansa. Elokuvan ensimmäisten kuvien jälkeen pakka hajoaa, mutta vähitellen Kari-Pekka Toivonen sekoittaa sen uudelleen ja jakaa kortit. Ässä hänen hihassaan on vauva, joka viimeistelee elokuvan koskettavasti. Myös Juha Muje saa karikatyyrisestä hahmostaan paljon irti. Maukkaimman yksittäisen tirvaisun varastaa joka tapauksessa Vesa-Matti Loiri.

by

50-50 (2011) ****

Yksinkertaisuudessaan yllättävänkin sielukkaaksi kasvava kuvaus mattimeikäläisen sairastumisesta syöpään. Paras kaveri on turhan kliseinen (toisaalta seikka, jota käytetään lopulta hyödyksi) ja psykologi liian dramatisoitu, mutta muuten ote on hillitty. Oikein annosteltu romantiikka vetoaa ja saa toivomaan välillä lisääkin siirappia. Päähenkilö on oppikirjamaisen samaistuttava.

by

Third Man, The (1949) ****

Loisteliaasti kuvattu, pieniä ovelia elokuvallisia kikkoja pursuava klassikko. Elokuvan tapahtumapaikassa Wienissä todella puhutaan saksaa, mutta elokuva onkin brittituotantoa. Musiikki on film-noir-trillerille yllättävää – se ja viimeistään elokuvan viimeinen kuva nostavat haikean rakkaudenkaipuun ylitse kaiken muun.

by

Moneyball (2011) ***

Se, etten ymmärrä baseballista mitään, ei haitannut tästä elokuvasta nauttimista. Paikoitellen meno pelkistyy geneeriseksi epätodennäköisen menestyjäjoukkueen kuvaukseksi. Elokuva on (tyypillisesti) parhaimmillaan voittoputken kliimaksissa. Pittin maneerit ovat esillä, mutta eivät liiemmin häiritse. Luulen, että olisin pitänyt Soderberghin versiosta enemmän.

by

Pina ***½

Elokuvan ja tanssin herkkä symbioosi, joka muutamista elokuvallisista hetkistä huolimatta jää kuitenkin enemmän tanssiesitystaltioinniksi. 3D:tä on tekniikkana hyödynnetty paljon paremmin kuin vuosi sitten näkemässäni Avatarissa.