12 vuoden takainen Lahden hiihtoskandali on puhuttanut loputtomiin asti jo reilun vuosikymmenen ajan. Ensin kärähtänyt Jari Isometsä teki miljoonan markan sopimuksen ottaa syyt harteilleen, kunnes antidopingtoimikunta päätti testata koko joukkueen, jolloin yhteensä kuusi hiihtäjää kärähti dopingista, mukaanlukien suurimmat sankarit Mika Myllylä ja Harri Kirvesniemi. Dopinginkäytön laajuus nousi suuren yleisön tietoisuuteen, joskin lisäpaljastuksia sen järjestelmällisyydestä on tihkunut vasta myöhemmin. Asia aukeaa viimeistään Arto Halosen aiheeseen sukeltavan dokumentin kautta, jos sen siis suostuu katsomaan. Yle TV2:n järjestämässä huippu-urheiluillassa urheiluvaikuttajat haukkuivat dokumenttia ja vähättelivät sen esittämiä väitteitä läpi keskusteluohjelman. Kun toimittaja lopulta kysyi, moniko elokuvan on oikeastaan nähnyt, ei käsiä noussut.
Halonen kaivaa esiin rutkasti tutkimusaineistoja ja todistajanlausuntoja, mutta ilmassa on paikoin pientä mässäilyn makua, kun ohjaajan epäonnistuneita lausuntojenhakumatkoja korostetaan yhä uudestaan ja keinoa käytetään tumman varjon vierittämiseksi asianomaisten ihmisten ylle. Toisaalta koko doping-jupakassa on kyse avoimuuden vastakohdasta, eli ratkaisu on perusteltu. Kun valmentajat, lajiliitot ja heidän nimekkäät johtajansa ovat suoraan yhteydessä suuriin rahoihin ja korkeisiin virkoihin, joita entisille urheilijoillekin sataa ropisee, on paikallaan esittää kysymys, kuinka korkealta touhua lopulta johdetaan ja ketkä kuuluvat siihen sisäpiiriin, joka itseään kaikin keinoin suojelee.
Juttu ei jää kansalliselle tasolle, vaan yhteyksiä vedetään myös Norjaan, jossa urheilulääkäri kertoo potilaittensa uhrin roolista, joka on johtanut jopa itsemurhaan, ja Italiaan, johon suomalainen valmentaja on väitetysti kehittänyt tehokkaan doping-ohjelman ja maajoukkueesta potkittiin pois, jos ajatus suorituksen parantamisesta keinotekoisesti ei miellyttänyt. Yhteistä epäilyttäville haastatelluille on se, että kun dopingista tulee puhe, ääni muuttuu kellossa ja tulee äkkiä kiire. Suunsa poliisikuulusteluissa puhtaaksi puhuvan Kari-Pekka Kyrön ohella vain vanha tammi Juha Mieto seisoo jykevästi paikallaan. Hänen aikoinaan dopingiin alettiinkin vasta puuttua. Jos erinäisten aineiden käyttäminen tuolloin oli sallittua, on asian kritisoiminen kyseenalaista.
Urheilu on laajamittaista, sponsorirahoitteista viihdettä, joka tunkeutuu liike-elämän moniin kolkkiin. Näin ollen raha määrää. Myös urheilijat ottavat terveysriskejä erityisesti suuremman palkkapussin ja muiden etuuksien toivossa. Puhdas urheilu, tai puhtaana urheilijana menestyminen on pitkälti myytti, joten olisi syytä harkita, kannattaisiko doping-testauksesta luopua kokonaan, kun se niin elimellisesti asiaan tuntuu kuuluvan (ilman menestystä rahoittajat perääntyvät) ja taistelu puhtaan urheilun puolesta vaikuttaa toivottomalta. Dopingin käyttäjät ovat lähes poikkeuksetta testaajia askeleen edellä.