Christopher Nolanin jäähyväiset 2000-luvun synkälle Batmanille nähdään trilogian kelvollisessa päätösosassa. Jo lähtökohtaisesti oli melko selvää, ettei Heath Ledgerin huimaa Jokeri-show’ta noin vain ylitetä, niinpä tilalle kannetaan järkälemäinen köntti Bane, joka puolestaan saa vastapainoksi aistikkaan kissanaisen (Anne Hathaway, jota kerrankin katselee ilokseen – hahmo tekee elokuvalle hyvää). Ensimmäisistä julkaistuista kuvista lähtien Banen kasvonaamio toi väistämättä mieleeni surullisenkuuluisan goatse-meemin. Elokuvalle kunniaksi kuitenkin lausuttakoon, ettei itse leffassa maski siltä niin pahasti näyttänytkään.

Rises kuvaa lopun alkua ja loppua, ”there’s a storm coming” once again. Mutta ennen kaikkea se henkii elokuvatrilogian loppua. Elokuva muodostaa väkipakolla yhtymäkohtia ennen kaikkea trilogian avajaisosan kanssa, jotta kokonaisuudesta tulisi viimeistellympi paketti ja jotta voitaisiin puhua ympyrän sulkeutumisesta siististi. Tämä jää selväksi riippakiveksi leffalle, joka olisi todennäköisesti päässyt paremmin vauhtiin, jos sarjan osat olisivat suosiolla jätetty enemmän standaloneiksi aiempien Batman-elokuvien tavoin.

Muutamia oudosti läpipäästettyjä, kehnoja näyttelijäsuorituksia (Marion Cotillard) ja ilmiselvien asioiden turhaa puhkiselittämistä lukuunottamatta leffa rullaa mukavasti eteenpäin ja kulkee sarjan aiempien osien tasolla.