Jos Aliens oli ikään kuin luonteva lopetus sarjalle, kolmososan jälkeen sarjan jatkuminen tuntui mahdottomuudelta. Franchise on kuitenkin sellainen termi Hollywoodissa, että lehmä halutaan lypsää loppuun asti, jos on pienintäkään epäilystä siitä, että maitopisaroita on vielä jäljellä. Kuolleen päähenkilönhän voi aina kloonata. Vähintäänkin epäilyttävästä alkuasetelmasta huolimatta tilanne ei ollut täysin toivoton, koska käsikirjoitusvastuu annettiin sittemmin esim. Fireflyn parissa loistaneelle Joss Whedonille. Saagan tyylille uskollisesti mukaan palkattiin myös jälleen uusi ohjaaja – mm. Delikatessenista ja tämän elokuvan jälkeen Ameliesta tunnettu Jean-Pierre Jeunet. Fox-studio halusi vahvan visualistin, jotta neljäs elokuva erottuisi edukseen. Fincherin idealistisuuden sijaan Jeunet ei tapellut studiota vastaan vaan suhtautui projektiin hyvin palkattuna, pitkäkestoisena mainoskeikkana. Haastatteludokumenteissa mies sanoo olevansa elokuvasta ylpeä. Käsikirjoittaja Whedon, jonka viidestä käsikirjoitusversiosta yhtäkään ei kovin uskollisesti käytetty, on varsin toisilla linjoilla.

Jeunetin kunniaksi voidaan tosiaan lukea erottuva visuaalinen ote ja muutamat tyylikkäät kuvaukselliset oivallukset, siinä se. Kauhua tai jännitystä ei ole nimeksikään, mutta niiden sijaan ohjaaja halusikin tuoda elokuvaan huumoria. Sitä löytyy, tosin valitettavasti vain tahattoman komiikan muodossa. Jostain käsittämättömästä syystä valaistus on melkein high-keytä, eli alien-hirviöt näkyvät paremmin kuin koskaan ja siten menettävät tyystin kaiken määrittelemättömän, primitiivisen pelon, johon sarjan avausosa perustuu. Ripleyn hahmostakaan elokuva ei käytännössä löydä mitään uutta kulmaa. Hän on kloonauksen tuloksena osittain alien ja siksi muhinoi niiden kanssa, lopulta kuitenkin tuhoaa ne häikäilemättömästi, mutta sitten vielä itkee perään? Selvä. Mitä elokuvan lopun surulliseen antikliimaksiin tulee, lainaan käsikirjoittajaa: ”I just gave them dialogue and stuff, but I don’t remember writing, ’A withered, granny-lookin’ Pumkinhead-kinda-thing makes out with Ripley.’ Pretty sure that stage direction never existed in any of my drafts.”