Viime vuonna Eurooppalaisen elokuvan viikoilla kävin katsomassa belgialaisen Rundskopin. Tällä kertaa kohdalle osui elokuva, joka avaa puolalaisen hiphop-yhtyeen lyhyttä ja ankeaa, mutta intohimoista elinkaarta.

Taiteilijanimellä Magik tunnettu Kaliber 44:n keulahahmo jätti bändinsä ja lyöttäytyi yhteen kahden tulokkaan kanssa perustaakseen uuden bändin. Vuosituhannen vaihteessa kolmikon Paktofonika nousi maansa vaikutusvaltaisimmaksi hiphop-ryhmäksi rohkeine teksteineen. Tositapahtumiin perustuvaa elokuvaa bändin vaiheista on odotettu pitkään ja lopputulos palkittiin kotimaassaan moninkertaisesti.

Elokuva käsittelee ystävyyttä, ahneutta ja uskollisuutta unelmilleen. Pohjalla on melko tyypillinen tarina ja buddy-kuvaus, mutta elokuvan mustavalkoista lähenevä, minimoitu saturaatio ja konstailematon, lähdemateriaalilleen uskollinen esillepano ovat oivallisia ratkaisuja. Itäeurooppalainen 90-luvun arki välittyy uskottavasti ja autenttisuutta korostaa jopa se yksityiskohta, että Magikia esittävä Marcin Kowalczyk pukeutuu tämän omiin, aitoihin vaatteisiin. Pääkolmikon kemiat pelaavat hyvin ja etenkin Kowalczyk tekee vakuuttavaa työtä. Myös musiikki on luonnollisesti tärkeässä roolissa, mutta näytöksessä esitetyssä kopiossa englanniksi käännetyt lyriikat eivät kykene välittämään alkuperäisten kappaleiden sanomaa, niinpä tämän elementin hienous jäi kohdallani tavoittamatta.

Elokuvan heikompia lenkkejä ovat Magikin tyttöystävä, jonka kohdalla sorrutaan jokseenkin epäuskottaviin käänteisiin ja hahmo unohdetaan lopussa, sekä nuorten muusikoiden itsestäänselvä vastavoima eli raadollinen musiikkiteollisuus: ensimmäinen tuottajakandidaatti on paperinohut pahis. Bändin pelastava seuraava agentti on onneksi monisyisempi, sympaattinen isähahmo, joka tarkoittaa hyvää, mutta tuntuu osuvasti siltä, kuin jokin kosminen voima olisi tuominnut hänet kantamaan epäonnistujan viittaa.