Maarit Lallin paluu fiktioelokuvan pariin pitkän tauon jälkeen on hyvin onnistunut. Pojankoltiaisten osalta pitkälti amatööreistä koostuva näyttelijäkaarti ottaa elokuvan omakseen ja he antavat itsestään kaiken. Heidän ansiostaan lopputulos on raikas ja vilpitön. Episodimaisuudestaan huolimatta elokuva on todella yhtenäinen ja tiivis. Niina Nurmisen maneerit häiritsevät hieman, kun taas Suomen naisnäyttelijöiden kärkikaartiin noussut Elina Knihtilä on elokuvan ammattinäyttelijöiden suvereeni ykkönen. Dokumentaarinen ote on elokuvan selkeä vahvuus.