Pedro Almodóvarin hallittu, omintakeinen ote ja hieman mahtipontinenkin orkesterimusiikin käyttö tekevät tästä elokuvasta nautinnollisen kokemuksen. Taustalla on varsin kliseinen ”mestaritiedemies menettää rakkaansa, joka johtaa pakkomielteeseen” -kuvio, ja vaikka yllättävän paljon George Clooneya habitukseltaan muistuttava Antonio Banderas vastanäyttelijöineen yrittävät, tunne ei yllä pintaan asti ennen elokuvan viimeistä, hienoa kohtausta. Tämä lienee käsikirjoituksen vika. Hieman Almodóvar sortuu myös selittävään dialogiin. Tiikeri on hahmokavalkadista merkillisin ja samalla kiinnostavin.