Voimakas ja eeppinen kuvaus luottamuksesta ja peräänantamattomuuden käsitteen lihaksitulosta, joka ylittää naiiviuden rajat niin radikaalisti, ettei elokuvaa oikein voi siitä syyttää. Vaikka Dustin Hoffman varastaa ajoittain show’n, nimirooli lienee Steve McQueenin hienoimpia. Elokuvan visuaalinen puoli tuntuu olevan hieman velkaa 1960-luvun spagettiwesterneille. On mielenkiintoista, että muuten realistiseen kokonaisuuteen mahtuu mukaan muutama yllättävä unijakso. Papillonin levähdystauosta erään saaren paikallisväestön seurassa tuli puolestaan mieleen Terence Malickin The New World. Elokuvan parasta antia on kaikesta huolimatta kärsimykset eristyssellissä.