Supersankareilla on rahastettu viimeisen 10 vuoden aikana kyllästymiseen asti, ja nyt Marvelin hahmot on niputettu samaan leffaan taistelemaan yhteistä vihollista vastaan. Ohjaaja lienee ainoa seikka, joka asetelmassa herättää toivonkipinöitä, Joss Whedonin juuri katsomani ensimmäinen pitkä toimintaseikkailu kun oli mainio tapaus. Taustalta löytyvät myös Buffy ja Angel -sarjat, joita en juuri ole nähnyt, mutta tuoreempien näyttöjen pohjalta elokuvalta olisi voinut odottaa persoonallisempaa otetta. Whedonista ei kuitenkaan näy jälkeäkään, korkeintaan siinä, että iso ensemble cast pysyy edes joten kuten hallussa.

Lyhyen aikavälin sisällä jo kolmas Hulk-näyttelijä Mark Ruffalo tuntuu parhaiten istuvan vihreän jättiläisen siviiliasuun, mutta hahmoja kun on niin paljon, ei häneen ehdi keskittyä. Täysin käsittämätön on myös hahmon kaari, kun ensin hirviö sekoilee hallitsemattomasti ja pistää palasiksi kaiken tiellään, mutta lopussa kädenkäänteessä muuttuu puhtaaksi hyvikseksi. Melkein kaikki hahmot jäävät yhdentekeviksi vastaantulijoiksi. Ainoa valopilkku on Robert Downey Jr, jonka Tony Stark on hyvin karismaattinen. Paikoitellen elokuva tuntuukin Iron Man 3:lta. Katsoin elokuvan 3D:nä, ja viimeistään nyt kolmannen kolmiulotteisen elokuvanäytöksen jälkeen on selvää, että humpuukia on koko homma. Se ei tuo mitään lisää, vain häiritsee.