Trilogian päätösosa tuntui kolmikon toimivimmalta tapaukselta. Käsikirjoitukseen on ujutettu sarjan edelliseen osaan yhdistetty oivallinen aikahyppy, joka paljastetaan elokuvan puolivälissä. Bourne revittelee ja pätee enemmän kuin ennen ja vaikka hahmot ovat edelleen lähinnä stereotyyppejä, David Strathairnissa on sellaista karismaa, että kaveria katselee mielellään, teki hän mitä hyvänsä. Toiminnan kuvauksessa on löydetty ehkä vielä uusi vaihde. Kahdessa viimeisimmässä Bond-elokuvassa tehtiin erilaiset ratkaisut sen suhteen, oliko toiminnan koreografia katsojan seurattavissa. Hienossa Casino Royalessa oli, kehnommassa Quantum of Solacessa ei, vaan homma meni pelkäksi mäiskeeksi. Vaikka kolmas Bourne kulkee Quantum of Solacen saappaissa, valinta ei tällä kertaa häiritse.