Koskettavaan yhteiskuntakritiikkiin erikoistunut Tony Kaye nousi julkisuuteen raivokkaalla uusnatsikuvauksellaan American History X. Sen ja Detachmentin väliin mahtuu neljä elokuvaa, joita en ole nähnyt, mutta tämän nähtyäni tuotantoon on pakko tutustua tarkemmin. Detachment seuraa pahamaineisen koulun ja sen opettajien, erityisesti paikalle saapuvan tarkkanäköisen sijaisen eksistentiaalista ahdistusta. Runollinen, perinteisiä kohtausrakenteita murjova, hetkiä haukkova tyyli on ihailtavaa seurattavaa, eikä olekaan ihme, että ohjaaja on aiempien elokuviensa tavoin kuvannut myös tämän.

Kuvaavat ohjaajat eivät ole yleensä parhaita näyttelijäohjaajia, mutta Kaye on poikkeus ja itse asiassa elokuva on hyvinkin näyttelijäkeskeinen. Adrien Brody tekee elämänsä roolin. Hänelle on kirjoitettu muutama aivan mahtava monologi, kaikki kunnia Carl Lundille (ei ole ihme, että kyseessä on entinen luokanopettaja), jolle käsikirjoituskrediitti on toistaiseksi ainoa (sitä voi jo ihmeenä pitää). Hahmot ovat uskottavia, upeita ja ehyitä kautta linjan. Osa on suorastaan irvokkaan ylilyötyjä stereotyyppejä, mutta silti istutettu kokonaisuuteen luontevasti. Joitain yksityiskohtia, jotka kontekstista voi ilman apuakin päätellä ja hyvin ymmärtää, Kaye sortuu osoittelemaan tarpeettomasti, vaikkakin vain pikaisilla välähdyksillä. Muutoin elokuva on hyvin lähellä sitä, mitä ajattelen elokuvan optimaalisesti olevan. Tässä on jotain sellaista, jota toivoisin itsekin jonain kauniina päivänä tavoittavani.