Lake Mungo (2008) ***½

Enemmän tai vähemmän dokumentaarinen lähestymistapa kauhuelokuvaan on ollut jonkinasteisessa suosiossa Blair Witch Projectista (1999) lähtien. Paranormal Activityt ja muut kokeilut ovat olleet samaa sarjaa, mutta Lake Mungo on ensimmäinen konkreettisesti oppikirjamaisen perinteisen haastatteludokumentin muotoon tehty kauhuleffa, joka pitää tinkimättömästi linjastaan kiinni alusta loppuun. Tyypilliseen säikyttelyyn ei sorruta, vaan kaikessa keskitytään luomaan tunnelmaa, eikä dramatisoituja kohtauksia nähdä kuin kuolleen tytön lähipiirin taltioimien ”autenttisten” videomateriaalien muodossa. Niitä sitten analysoidaan haastatteluissa. Kun ajattelee tapauksen yksityiskohtia, perheen nuoren tytön mystistä hukkumiskuolemaa pikkupaikkakunnalla, tytön taustoja (kukaan ei lopulta oikeasti tuntenut häntä) ja niiden todellisen laidan paljastumista vasta kuoleman jälkeen, on ilmeistä, mistä elokuva on saanut inspiraationsa. Ohjaaja-käsikirjoittaja selvästi myöntää tämän, sillä perheen nimeksi on valittu Palmer.

Valitettavasti täysin tunnelman varaan rakennettuna elokuvana Lake Mungo ei aivan täysin onnistu pitämään katsojaa otteessaan. Dramatiikkaa saa välillä odotella pitkään ilman, että mitään tapahtuu. Tämä ei olisi huono seikka, jos lataus todella olisi niin voimakas, että odotus itsessään olisi palkitsevaa. Mutta näin ei ole. Tästä huolimatta elokuva on kiehtova sukellus dokufiktion pariin ja sitä on pakko arvostaa. Joihinkin elokuvan esittämiin kysymyksiin vastataan, mutta juuri sopivasti niitä myös jätetään ilmaan roikkumaan. Myös leffan loppupuolella äidin ja tyttären hyvin pohjustettu yhteys solmitaan suorastaan oivallisesti yhteen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *