Dogme 95 -liikkeen perustajajäsen Thomas Vintenberg on kulkenut pitkän matkan Festenistä vuonna 2010 juhlittuun Submarinoon ja nyt uuteen tulokkaaseen Jagteniin. Elokuvat noudattelevat kuitenkin uskollisesti Vintenbergin bravuuriaihetta: joukossa tyhmyys tiivistyy. Nyt asetelman raadollisuus saa uudet siivet selkäänsä, kun Mads Mikkelsenin vereslihalla tulkitsema Lucas joutuu pienen kyläyhteisön vainoamaksi. Kaikki saa alkunsa pikkutytön hölmöstä puheesta, joka saavuttaa äkkiä radikaalit mittasuhteet: kun syytös on alhaisin mahdollinen eikä pikkutytön sanaa käy kieltäminen, silmittömälle vihanlietsonnalle ei ole rajoja.

Taitavasti vaikean aiheen ympärillä pyörivä elokuva on ahdistava, mutta aluksi tuntuu siltä, että Vinterberg päästää katsojan helpolla: pienillä kuvilla hän näyttää, mistä pikkutytön väärinkäsitys johtuu ja kuinka päähenkilö todella on syytön vailla epäilyksen häivää. Aivan minimaalisilla muutoksilla kokonaisuuden painopistettä olisi voinut muuttaa niin, että katsoja joutuisi arvuuttelemaan kenen tahansa kyläläisen tavoin, uskoako tyttöä vai puolustaako syytettyä. Tämä olisi tietyssä mielessä saattanut olla ahdistavampaa, mutta myös etäännyttävää. Vinterbergin ratkaisu on perusteltu, sillä katsojan asettuessa vankasti heikon ja hyvän puolelle, mielenkiintoinen vastakkainasettelu on valmis: katsoja kokee kyläyhteisön varsinaisena hirviönä, ihan samalla tavalla kuin kyläyhteisö päähenkilön.

Yhä tukalammaksi käyvä tilanne perkaa kouriintuntuvasti ihmisluonnon nurjia puolia. Lars von Trierin tasoiseen masennusnegaatioon ei kuitenkaan ihan hartioita myöten vajota, sillä tavattoman hyvällä tyylitajulla mukaan on annosteltu myös ripaus kirpeää huumoria.

Mikkelsenin nappisuorituksen ohella myös monet muut näyttelijät tekevät ensiluokkaista työtä, erityisesti pikkutytön roolin vetävä Annika Wedderkopp ja tämän isää, Lucasin parasta ystävää esittävä Thomas Bo Larsen. Kun poliisi vie Lucasin pois, elokuva osoittaa kiinnittyvänsä vahvemmin miljööseen kuin päähenkilöönsä, niinpä näkökulma vaihtuu Lucasin omaan poikaan (Lasse Fogelstrøm). Äitinsä luona asuva poika joutuu kylään saavuttuaan katselemaan kyynelsilmin vanhoja tuttujaan – isäänsä herkeämättä, itsepintaisesti puolustaen.