Pitkään hyvää uutta sci-fia odottaneena ajattelin, että Looper saattaisi täyttää toiveeni. Mikä parasta, se käsittelee minua pikkupojasta asti kiehtonutta aihetta eli aikamatkustusta. Joseph Gordon-Lewitt on usein laadun tae ja Bruce Willisilläkin on Twelve Monkeys vyöllään.
Vaikka yritystä on, ei elokuva nouse lupauksensa tasolle. Oman maailmansa luovissa elokuvissa – tässä tapauksessa muutamia kymmeniä vuosia tulevaisuuteen sijoittuvassa dystopiassa – on omat sääntönsä, jotka pitää tavalla tai toisella tehdä selväksi katsojalle, jotta tämä ymmärtää, millaisella tantereella taistellaan. Looper tekee tämän kenties kömpelimmällä tavalla, mihinkään liittymättömänä päähenkilön voiceoverina suoraan katsojalle. Mieleen tulee vastaava ratkaisu Terminatorista, joka on päinvastoin äärimmäisen perusteltu: Sarah Connor äänittää pojalleen nauhoja, joissa hän opettaa tälle tarvittavia tietoja tulevista uhista. Tällöin monologi on hienosti motivoitua.
Tulevaisuuskuvien yleisesti ottaen kiinnostavin aspekti eli yhteiskunnallinen kehitys jätetään muutaman hassun kuvan varaan, kun osaton köyhälistö väistelee lentävillä skoottereilla ja luksusautoilla kaahaavia menestyjiä. Tämän ei tarvitsisi olla ongelma, sillä parhaimmillaan yksityisen kautta voidaan kertoa jotain yleistä, mutta kaikki Looperin hahmot katsovat vain omaan napaansa. Ohjaaja keskittyy tulevaisuudesta kuolemaan lähetettävien rikollisorganisaatioiden vihollisten eliminointikikkailuun, eikä muista juuri katsella ympärilleen.
Elokuvan toiminta on hyvin toteutettua, se on menevä ja pitää otteessaan, varsinkin kun kaksi päähahmoa, eli saman ihmisen eri-ikäiset versiot pääsevät nokikkain. Kummallakin on omat ajatuksensa ja missionsa, eikä peiliin katsominen miellytä, mutta vahva taisteluhenkisyys tuntuu puitteista huolimatta vähän kummalliselta. Menevyyden kääntöpuoli taas on se, että paikoitellen vauhtia on liikaakin. Loppujen lopuksi elokuva esittelee mielenkiintoisen maailman, mutta ei anna katsojalle varsinaista mahdollisuutta syventyä siihen, joka on vähän outoa, kun kestoa on kuitenkin kaksi tuntia.
Näyttelijöistä parhaan työn tekee Jeff Daniels, vaikka hänen pieni sivuosansa on melko mitätön, eikä tarjoa paljonkaan liikkumavaraa. Newsroom-tv-sarjassa nykyään pätevälle näyttelijälle soisi hyviä rooleja enemmänkin. Gordon-Lewittistä voin oikeastaan sanoa vain, että hänen kasvoproteesinsa on hämmentävän hyvä, miestä ei yksinkertaisesti tunnista omaksi itsekseen. Muista hahmoista ei ole oikein mitään sanottavaa, Willis ja pakollisen naisroolin vetävä Emily Blunt hoitavat hommansa varmuudella.