On vaikeaa lähteä arvostelemaan sukellusvene-elokuvaa, kun en ole aiemmin nähnyt yhtäkään genren kuuluisista edustajista (esim. Das Boot, The Hunt for Red October, K-19: The Widowmaker), but here goes.

Useimpien kriitikoiden lyttäämä Phantom on Ed Harrisin, David Duchovnyn ja William Fichtnerin tähdittämä sukellusvene-elokuva ja pääasiassa positiivinen yllätys. Vanhanaikainen, b-elokuvan henkinen kylmän sodan jännäri on tuore tuulahdus nopeatempoisen ja pinnallisen äksönin aikakaudella. Tuntuu myös suoranaiselta ihmeeltä, että sukellusveneen miehistöön ei kuulu yhtään idioottihahmoa, joita nykyään tungetaan väkipakolla jokaiseen pläjäykseen, varsinkin jos kyse on blockbusterista. Ilmeisesti studiopomot haluavat tällä varmistaa, että yksinkertaisempikin jenkkiyleisö löytää samaistumisen kohteita. Mutta nyt studiopomot eivät ole olleet päättämässä.

Phantom on tiivis ja hallittu pienen budjetin ja rajatun tilan elokuva, jossa Ed Harris tekee eläköityvänä neuvostoliittolaiskapteenina toisen hienoista viimeaikaisista suorituksistaan (toinen on John McBainin rooli myös vastikään katsomassani Game Changessa). Kapteeni joutuu Fichtnerin esittämän yliperämiehen (ja tulevan seuraajansa) kanssa tiukkaan tilanteeseen, kun viimeiselle komennukselle astuu mukaan pientä eliittiryhmää johtava KGB-agentti (Duchovny), joka ainoana tietää vanhan sukellusveneen viimeisen matkan todellisen tarkoituksen.

Vanhanaikaisuudella on toki kääntöpuolensa. Elokuvan käänteet ovat ennalta-arvattavia, rytmityksessä on ongelmia ja hahmot jäävät pitkälti ohuiksi pelinappuloiksi. Sotaelokuville tämä on toisaalta tyypillistä, kun kokonaiset rykmentit ovat usein vain pisteitä ja nuolia kartalla. Kenties merkittävin elokuvan herättämä kysymys onkin tuo moneen kertaan kuultu, mutta aina yhtä tarpeellinen: onko yhdellä miehellä merkitystä sodan lopputuloksen kannalta?

Phantomissa on jotain lämmintä ja sydämellistä pinnan alla sen perustason kömpelyyksistä ja kliseistä huolimatta. Mielenkiintoisesti tuo lämpö tuntuu jotenkin palautuvan sukellusveneen vanhan terminologian autenttisuuden tuntuun ja tekijöiden kärsivällisyyteen panostaa näihin yksityiskohtiin. Se tuo pakettiin tarvittavaa realismia. Elokuvan harrastamaa pieteettiä tämän suhteen voi verrata jopa Alienin asiallisuuteen.