Drew Goddardin ja Joss Whedonin yhdessä käsikirjoittama elokuva on nähdäkseni tarkoitettu kauhugenren satiiriksi. Elokuvan jumalat edustavat kauhuelokuvan stereotyyppien perään itkeviä katsojia ja kontrollihuoneen työntekijät ohjaajaa ja käsikirjoittajaa, jotka heittelevät hahmoja mahdottomasta tilanteesta toiseen.

Sinänsä mukava ajatusleikki kompastuu omaan nokkeluuteensa. Kun tarkoitus on osoitella kauhugenren kliseisiä ratkaisuja näyttämällä, kuinka yksitoikkoinen ja huono elokuva niiden varassa syntyy, lopputuloksena on valitettavasti juurikin se: huono elokuva. Hahmot ovat umpitylsiä, eikä se, että se on tarkoituskin, auta asiaa. Elokuva ei ole varsinaisesti kauhua, koska sen tavoite on pikemminkin nauraa kauhulle. Mutta ei se hauskakaan ole. Ensimmäinen Scream oli sekä kauhua että hauska, ja onnistui juuri siinä, mikä Cabin in the Woodsilta jää yritykseksi.