Kolme vuotta uuden Batman-trilogian esiosan ilmestymisen jälkeen tummanpuhuva ritari liihottaa taas Gothamin yössä. Elokuva käynnistyy puoli vuotta Beginsin tapahtumien jälkeen. Tällä kertaa lepakkomies jää ja jättäytyy enemmän sivurooliin, kun estradille nousevat kaupungin uudet, puhtoiset kasvot, yleisen syyttäjän Harvey Dentin muodossa. Hän on se tulevaisuuden lupaus, jota Beginsissä odotetaan tulevaksi. Two-Facen syntytarinaa käsitellään paljon mielekkäämmin kuin nimihahmon lihaksituloa edellisessä osassa. Myös kehityskaari on ehyempi. Nolan tuo hahmon ikoniseen kolikonheittelyyn oman lisämausteensa, kun sarjakuvien tradition mukainen kykenemättömyys omiin valintoihin onkin vasta Dentin karmaisevan kohtalon seurausta. Ennen käännettä Dent on suorastaan itse päättäväisyys ja kolikko pelkkää huumoria.
Elokuvan joko-tai -teema kulkee vahvasti mukana alusta asti. Se istuu oivallisesti supersankarielokuvien tyypilliseen mustavalkoiseen ajatusmaailmaan, varsinkin kun Nolan onnistuu sen kautta kritisoimaan tätä perinnettä ja nostamaan esiin harmaita sävyjä.
Batmanin arkkivihollisgalleriasta Jokeri on sinänsä hyvä valinta elokuvan absoluuttiseksi pahaksi, sillä hahmolla ei varsinaisesti ole omaa agendaa, tunnistettavia piirteitä lähinnä pysyvä virne ja narrimaisuus. Siksi hän sopii hyvin jatkamaan osaltaan 50-50 -teemaa. Jokerin suurimmat tempaukset liittyvät nimittäin nekin kaksijakoisiin valintatilanteisiin, joita hän itse nimittää sosiaalisiksi kokeiksi.
Sarjakuvapahisten taustoittamisen tarpeessa on paljon samaa kuin halussa ymmärtää viime aikoina yleistyneiden kouluammuntatapausten ja muiden joukkoteurastajien mielenliikkeitä. Surullisen osuvasti yksi niistä sattui eilen trilogian päätösosan ensi-iltanäytöksessä. Kyse on siis siitä, että etsitään kissojen ja koirien kanssa syitä, yritetään järkiperäisesti selittää, miksi ihmiset vinksahtavat. Aina vastauksia ei kuitenkaan ole. Two-Facen sijaan Jokerin Nolan ottaa käsittelyynsä juuri tällä tavoin ja suuri osa hahmon hohtoa ja pelottavuutta on sen selittelemättömyys. Rohkea ratkaisu ei kuitenkaan todennäköisesti toimisi, ellei kyse olisi aivan lyömättömästä roolisuorituksesta. Heath Ledger toikkaroi elokuvan läpi suoranaisessa hurmiotilassa.
Batman asettuu tässä kokoonpanossa syystäkin taka-alalle, sillä Jokerin ja Two-Facen rinnalla hahmo on paitsi tylsä, sitä on paikoin vaikea edes ottaa tosissaan. Vanhoilliselta haiskahtava tyyppi ei tunnu sopivan kokonaisuuteen muuten mielekkään kavalkadin keskellä, Gary Oldmanin hieno sympaattinen peruspoliisikin pesee hahmolla lattiaa. Beginsistä vielä potenssiin pahennettu mörisevä ääni, kökkö mopotemppu ja Bruce Waynen yleinen mitäänsanomattomuus eivät varsinaisesti paranna tilannetta. Enemmän elokuvassa häiritsevät vain viikatteen uhriksi päätyvien laumapoliisien ärsyttävät ”I didn’t sign up for this!” -heitot. On ehkä ihan paikallaan, että Christian Bale vetäytyy univormunsa suojiin viimeisen 40 minuutin ajaksi ja ottaa lopuksi haukut niskoilleen.