Diktatuurista, vähemmistöistä ja muista arkaluonteisista aiheista huumoria repivä Sacha Baron Cohenin show toimii paremmin kuin muut jokseenkin samaan lokeroon putoavat tänä vuonna näkemäni elokuvat, Johnny English Reborn ja Iron Sky. Vitsit ovat hauskempia ja onnistuvat naurattamaan muutamia kertoja. Se on saavutus, sillä esim. Ali G Indahouse -elokuvasta en aikoinaan pitänyt yhtään. Boratin ja Brünon välistä päätin skipata kokonaan.

Tällaisten komedioiden helmasynniltä, kehnompien herjojen venyttämiseltä ei täysin vältytä, mutta välillä vitsistä löydetään pitkittämisellä uusi taso, joka perustelee laahaamisen. Kokonaisuus ei ole kovin kummoinen, mutta viihdyin elokuvan parissa väsyneenäkin. Parasta oli ehkä kuitenkin se, että elokuvan nimi muistutti Chaplinin klassikosta, jota en ole vieläkään nähnyt. The Great Dictator ilmestynee siis pian tälle listalle.