Elokuva on kolmelle eri kerronnan tasolle rakennettu moraalinen tutkielma omien valintojen takana seisomisesta. Dennis Quaid lukee kirjoittamaansa kirjaa hahmoista, jotka käyvät läpi toista kirjaa. Quaidin hahmoista toinen on nuori, Bradley Cooper, ja toinen vanha, Jeremy Irons. Elokuvassa alusta asti merkittävässä roolissa oleva kertojanääni tuntuu jotenkin falskilta, mutta kun ääneen pääsee Irons, on tämä murhe pois pyyhitty. Näyttelijä kannattelee elokuvaa ja saa uskomaan sanoihinsa. Myös pienemmän roolin tekevä Quaid tekee tässä yhden parhaista töistään – hän onnistuu tuomaan pienillä eleillä esiin hienompiakin vivahteita, jotka ovat hahmon läpikäymissä arvuutteluhenkisissä kohtauksissa henki ja elämä. Cooper ei kuitenkaan pysty pitämään kollegoittensa tasoa yllä, valitettavasti.

Elokuvan perusajatuksella on jonkinasteista hengenheimolaisuutta Rikoksen ja rangaistuksen kanssa, mutta yhtä heitteille päähenkilö ei jää. Pehmentelyn jälkeen hypätään uuteen kysymykseen totuuden ja fiktion välillä tasapainottelusta. Käsiteltävät asiat ovat mielenkiintoisempia kuin mitä niistä saadaan irti. Näin monimutkainen paletti tarvitsisi etevämmän käsikirjoituksen noustakseen täyteen loistoonsa. Nyky-Hollywoodilaiseksi pläjäykseksi näin kunnianhimoista yritystä sopii kuitenkin taputtaa olalle.