Robert Zemeckisin pitkä taivallus animaation parissa päättyy vihdoin elokuvaan alkoholisoituneen lentokapteenin matkasta ja tuhosta. Alkupuolella suorastaan mestarillisin ottein ohjaava Zemeckis laittaa kumma kyllä elokuvan edetessä autopilotin päälle, eikä Denzel Washington hyvästä suorituksestaan huolimatta tee roolinsa kanssa samanlaista ihmetemppua kuin hänen hahmonsa lentäjänä. Ongelmansa uppiniskaisesti kieltävä alkoholisti on melko nähty tapaus, eikä tyypillinen käsittelytapa perustele kulunutta aihetta. Monin paikoin muutenkin elokuva sortuu kerronnallisiin kliseisiin. Jumalaiset sankarihahmot, jotka tuhannen päissäänkin suoriutuvat tehtävistään paremmin kuin kukaan muu alan spesialisti, alkavat vähitellen kyllästyttää.

Ongelmat ovat ennen kaikkea käsikirjoituksessa. Kuvaus on välillä ensiluokkaista, mutta virheitäkin sattuu. Washingtonin hienovaraista, melko omistautuvaa työtä on joka tapauksessa mukava katsella. Paljosta on kiittäminen myös pääosaa ansiokkaasti peilaavaa, huumeisiin addiktoitunutta Nicolea. Kelly Reilly onnistuu puristamaan simppelin oloisesta hahmosta irti enemmän kuin äkkiseltään odottaisi.

John Goodman tuo aina hymyn huulille, mutta tässä tapauksessa tuntuu hieman sotkevan palettia. Hahmo on kokonaisuudesta irrallaan oleva koominen heppu, joka paremmin toimiakseen vaatisi enemmän ruutuaikaa. James Badge Dale puolestaan heittää mainion viiden minuutin vierailijan näkemyksellisenä syöpäpotilaana, jolla ei ole vaikeuksia puhua asioista niiden oikeilla nimillä.