My Left Foot (1989) ****½

Jim Sheridanin elämäkertaelokuva vasemman jalkansa varassa elävästä köyhän työläisperheen cp-vammaisesta pojasta on upea teos, etenkin kun ottaa huomioon että kyseessä on ilmestymishetkellä 40-vuotiaan ohjaajan esikoinen. Hyvin kokonaisvaltaisen elokuvan pohjana on klassinen elämäkerran muoto, joka pitää rakenteen kasassa. Sisältöä onkin sitten vaikka muille jakaa – elokuva on hieno aikalaiskuvaus ja samalla iholle hikikarpaloita myöten hyökkäävä tutkielma vaikean sairauden kanssa elämisestä. Sairautta käsitellään yhtäläisellä pieteetillä niin sairastajan itsensä kuin lähipiirinkin näkökulmasta.

Tärkeään rooliin elokuvassa nousee myös aidon rakkauden perään haikailu. Tätä puolta elokuva hieman romantisoi todellisiin tapahtumiin verrattuna, elokuvan päähenkilö Christy Brown on nimittäin todellinen henkilö, My Left Foot -nimisen omaelämäkerran kirjoittanut kirjailija.

Näyttelijäntyö nousee elokuvassa ylitse kaiken muun. Daniel Day-Lewis ja yhtä lailla samaa henkilöä lapsena esittävä Hugh O’Conor lataavat kaikkensa peliin piirtäen äärimmäisen fyysisen ja vaikuttavan kuvan hahmostaan. Christyn äidin roolissa loistaa yhtä ansiokkaasti ja sielukkaasti Brenda Fricker, joka Day-Lewisin tavoin huomioitiin työstään Oscarilla. Vammaisesta, väärinymmärretystä pojasta tulee väistämättä se rakkain lapsi, jonka lääkärien lausunnot tyhjäksi tekevä todistus omista kyvyistään tiristää kyyneleen itse kunkin silmäkulmasta. Silti myöhemmin äiti on aidosti huolissaan, kun pojan itsevarmuus ja toiveikkuus kasvaa. Vaarana kun on silloin korkealta tipahtaminen ja unelmien romahtaminen.

Yhdellä sanalla kuvattuna juuri siitä elokuvassa onkin kyse – toivosta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *