Suurlähettilääksi nimetty elokuva alkaa, kun tanskalainen toimittaja Mads Brügger päättää ostaa itselleen diplomaattipaperit ja lähteä Keski-Afrikan tasavaltaan timanttikauppoja tekemään. Liberian diplomaattina hän polttelee sikaria kuin mikäkin suurmies peitesuunnitelmanaan pystyttää maahan intialaisen asiantuntijan avulla paikallisia työllistävä tulitikkutehdas. Keinotellessaan Brügger saattaa hyvin nopeasti itsensä hengenvaaraan, kun maa paljastaa todellisen luontonsa. Sekavana alkava elokuva kokoaa itsensä vähitellen ja sen jälkeen etenee melko mutkattomasti.

Matkallaan timanttikauppiaaksi Brügger joutuu tekeytymään hyvinkin vastenmieliseksi ihmiseksi. Vaikka ote on satiirinen, ei elokuva ole kovinkaan hauska, kun kaiken takana ovat koko ajan veritimantit. Ajatuksena on selvästi ”tarkoitus pyhittää keinot”, mutta lopputulos jättää vähän kahden vaiheille. Dokumentti kieltämättä onnistuu avaamaan jonkin verran Afrikassa vallitsevaa korruptiota ja rasismia. Se herättää mielenkiintoisia ajatuksia siirtomaavaltojen ajasta ja itse asiassa entinen isäntämaa Ranska tuntuukin yhä pitävän Keski-Afrikan tasavaltaa tiukasti hyppysissään. Näistä huomioista Brügger ansaitsee kiitosta.

Elokuvan jälkeen mieleen päällimmäiseksi jäävät kysymykset tuntuvat kuitenkin aika epäoleellisilta: mistä toimittaja sai niin paljon rahaa? Mitä timanteille tapahtui? Olivatko jotkut tilanteet lavastettuja? En tavallisesti vaadi ahnaasti vastauksia, mutta kysymysten ystävällekin loppu jättää liian paljon auki.