House I Live In, The (2012) *****

Yhdysvalloissa 1960-luvun lopulla julistettu sota huumeita vastaan jatkuu yhä. Sotaan on uponnut miljardeja dollareita, sen seurauksena on tehty miljoonia pidätyksiä, mutta huumekauppa porskuttaa entiseen malliin. Miksi?

Ohjaaja Eugene Jarecki kiinnostuu aiheesta perheensä lastenhoitajan henkilökohtaisen tragedian vuoksi ja alkaa tutkia asiaa. Vuosien selvitystyön aikana ilmiön taustat ja sen laajuus alkavat valjeta ja totuus saa aivan uudenlaiset kasvot. Hyvin tiivistahtinen leikkaus johdattaa katsojan kuva- ja informaatiotulvan kautta keskelle valkoisen ihmisen vallan pönkittämiseen keskittyvää, vuosikymmenten ajan rakennettua koneistoa, jonka rattaiden pysäyttäminen tuntuu mahdottomalta ajatukselta. Elokuva käy läpi presidentiltä toiselle siirtyneen yhteiskunnan vihollinen -ajatuksen, poliittisen retoriikan, johon koko toiminta perustuu. Jareckin viesti on selvä: sota huumeita vastaan on farssi.

Huikea dokumentti avaa vähä vähältä sipulin kerroksia ja hakee lausuntoja yhteiskunnan eri sektoreilta, monessa mielessä samalla tavoin kuten tv-sarja The Wire. Sarjan luoja, kymmenen vuotta huumebisnestä toimittajan asemasta seurannut David Simon istuukin mukana yhtenä haastateltavista. Puheenvuoronsa saavat myös poliisit, vangit, tuomarit, tutkijat ja tietenkin Jareckin perheen lastenhoitaja, josta kaikki sai alkunsa. Ohjaaja itse pitää hektistä menoa koossa omalla monologillaan.

Uskomattomalla rytinällä etenevä elokuva vyöryttää katsojan pureskeltavaksi jatkuvasti uutta kohahduttavaa aineistoa erityisesti ilmiöön liittyvistä etnisistä huomioista. Se latoo peliin rutkasti yksityiskohtia ja näkökulmia, jotka syventävät poliittisen valtapelin kieroutta ja auttavat hahmottamaan kokonaiskuvaa.

Poliisin edellytykset muiden rikosten ratkontaan heikkenevät, kun huumepoliisit tehtailevat ruohonjuuritason nollapidätyksiä ja nousevat heittämällä hierarkiassa pidätyksen kuussa tekevien rikospoliisien ohi. Pidätyksiä on tehtävä joskus vaikka väkisin, sillä se näyttää hyvältä poliitikkojen papereissa ja yksityisvankilabisnes tyrehtyy, elleivät kiintiöt täyty. Todellista vaikutusta pidätyksillä on vain huumesodan todellisiin uhreihin eli pidätettävien ihmisten perheisiin ja huumepoliisin terrorisoimiin asuinyhteisöihin, jotka syystäkin menettävät luottamuksensa virkavaltaa kohtaan. Tuomionsa istuneille tarjotaan heikosti mahdollisuuksia menestyksekkääseen paluuseen yhteiskunnan tuottaviksi jäseniksi, niinpä kynnys palata takaisin kadunkulmaan on matala. Seuraukset näkyvät väistämättä jälkipolvissa.

Katsoessani elokuvaa tunsin palan kurkussani ja piston rinnassani. The House I Live In on vaivaannuttava, häiritsevä ja todella tärkeä; epäilemättä vuoden hienoin dokumentaarinen elokuva.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *