Pienen pariisilaistytön kissa elää kaksoiselämää: päivisin miuku ottaa rennosti ja tarjoutuu tytön syliseuraksi, öisin taas kulkee siroin askelin lempeän ammattivarkaan jalanjäljissä. Tytön äiti on poliisi, joka jäljittää miehensä tappanutta roistopomoa. Hahmojen välit ja intressit limittyvät toisiinsa herkullisesti, niinpä soppa on valmis. Tässä ranskalaisessa animaatiossa on jonkinlaista hengenheimolaisuutta Robert Altmanin klassikon The Long Goodbye kanssa. Se pyörittelee sujuvasti rikoselokuvan tyypillisiä aineksia ja kosketus pinnasta on niin liukas, ettei elokuva kangistu kaavoihinsa.

Tarinassa on paljon tuttua, mutta animaation oivalliset pienet havainnot, kissan ominaisluonteen vangitseminen ja hienovireinen kerronta nostavat sen monen muun yläpuolelle. Elokuva tuo monin paikoin mieleen wanhojen hyvien aikojen laadukkaat lasten piirretyt, joissa ei arkailtu tuoda mukaan aikuisille oman tasonsa tarjoavia ja joskus pelottaviakin elementtejä. Sellaisia harvoin nykyään näkee, kun tarjonta on kiiltokuvapainotteista.

Kritiikkini kohdistuu takaa-ajojaksoon, joka kestää yli puolet elokuvasta (vaikka pieniä suvantovaiheita sisältääkin) sekä tytön maailman kuvaukseen, joka jää pintapuoliseksi; äidin painajaisia käsitellään enemmän. Tämä on ehkä virhe.

Visuaalisesti elokuva on komea kuin mikä. Se pitäytyy omassa, vahvassa tyylissään alusta loppuun ja siinä missä en välitä animesta tai muutenkaan monen nykyanimaation piirrostyylistä, tämä iskee.