Wreck-It Ralph on yksinäinen, vanhassa klassikkopelissä paikkoja tohjoksi tamppaava pahis, jota muut pelin hahmot halveksuvat myös pelihallin suljettua ovensa eli ”virka-ajan ulkopuolella”. Ralph käy purkamassa tuntojaan pelihallin pahishahmojen vertaistukiryhmässä. Hän haluaisi olla hyvis, joten lähtee muihin peleihin toteuttamaan unelmaansa. Ja siitäkös sotku syntyy.

Ilmeisesti vanhojen videopelien kunnianosoitukseksi tarkoitetussa animaatioelokuvassa on kummallista väliinputoajan vikaa. Se on yhtäältä perusvarmaa pikkuväelle suunnattua naiivia Disney-kamaa, toisaalta se tavoittelee pelinostalgiaherutuksellaan 80-luvulla nuoruuttaan viettäneitä. Kumpaankaan tasoon ei kuitenkaan panosteta toden teolla: peleihin sinänsä liittyvä huumori jää vähemmälle ja vitsit ovat yleisempää poliisit & donitsit -tasoa. Potentiaalia olisi ollut paljon parempaankin. Kompastuskivenä saattaa olla liiallinen jokaiselle jotakin -ajattelu.

Animaatio on tietenkin nykystandardien mukaisesti teknistä huippuluokkaa, kaunista ja viimeisteltyä. Se tarjoaa katsojille huikeita näkymiä ja vauhdikkaita tilanteita, joissa saa pitää hatustaan kiinni. Lopun autohurjastelusta tulee vähän mieleen kehnon Star Wars: Episode I:n rakettirekikisa. Mielenkiintoisesta alkuasetelmasta huolimatta elokuvan jatkuessa suunta kuitenkin hukkuu, paketti uhkaa levitä kasaan ja loppuun pyritään läiskäisemään puolivillaista moneen kertaan kuultua elämänopetusta. Lopputulos on makea kuin elokuvan päänäyttämönä toimiva Sugar Rush -peli, mutta sisällössä on toimintahäiriöitä.